Seitsemän vulkaanisen saaren muodostama saariryhmä, Atlantin valtameressä, Afrikan luoteisrannikolla. Saaret kuuluvat Espanjalle ja muodostavat itsehallintoalueen.
Saarten talous perustuu turismiin, joka muodostaa 32% saarten bruttokansantuoteesta. Noin 10 miljoona turistia vierailee saariryhmällä joka vuosi. Trooppisia kasveja kuten banaaneja ja tupakkaa viljelllään vientiin Eurooppan ja Amerikan maihin.
Saarien sijainti ja pasaatituuli tekee ilmastosta lempeän ja kostean tai erittäin kuivan.
Neljä espanjan kolmestatoisa kansallispuistosta on Kanariansaarilla.
La Palma käsittää 706 km² ja saaarella asuu noin 85.000 asukasta. La Palman maaperä on tuliperäinen, se on syntynyt vedenalaisen tulivuoren purkauksessa. Saaren korkein kohta on 2,4 km merenpinnan yläpuolella ja matalin on noin 3 km vedenpinnan alla.
Saaren pohjoisosaa hallitsee Caldera de Taburiente, joka on maailman suurin eroosiokraatteri jonka leveys on 9 kilometriä ja se on 1500 metriä syvä. Se on kansallispuisto. Sitä ympäröi Cumbre Vieja, vuori-rengas jonka korkeus on 1600 – 2400 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen sisäosiin pääsee ainoastaan jalkaisin syvän laakson - Barranco de las Angustiasin - kautta.
Sen rinteet jakautuvat moniin kiilamaisiin osiin, jotka laskevat 2000 metriä mereen. Nykyään vain harvassa niistä on vettä johtuen vesitunneleista, jotka on rakennettu tuomaan vettä vuoristosta kaupunkeihin, kyliin ja maanviljelysalueille. Vesitunnelit ovat La Palman kuuluisimmat rakenteet. Pasaatituulet tuovat pilviä, jotka takaavat runsaat vesivarat. Tunneleita rakennettiin monta sataa vuotta ja niistä on tullut suosittu vaellusretkien kohde. Matkat Marcosin ja Corderosin vesiputouksille ovat myös suosittuja.
La Palma eteläosassa kulkee vuorenharjanne nimeltään Cumbre Nueva, joka on muodostunut tuliperäisistä kartioista ja niistä muodostuu aika omaperäinen maisema. Monet näistä tulivuorista ovat aktiivisia. Eteläinen niemi, Punta de Fuencaliente, jossa viimeisimmät tulivuoren purkaukset sattuivat, on pelkää laavaa ja tuhkaa.
Sininen, vihreä ja musta ovat värit, jotka dominoivat La Palmaa. Meri on sininen. Rehevä kasvillisuus on vihreää. Musta tulee vulkaanisesta kivestä, joka täyttää maiseman ja monista mustahiekkaisista rannoista.
La Gomera on toisiksi pienin saarista. Vuonna 2003 La Gomeran asukasluku oli 19.580. Saari muodostui 12 mijoona vuotta sitten tulivuoren purkauksessa jo on lähes ympyränmuotoinen. La Gomeran pinta-ala on 372 km² ja korkein vuori on Garajonay joka nousee 1487 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kansallispuisto - Parque Nacional de Garajonay – kuuluu UNESCO:n suojeltujen kohteiden luetteloon. Tämän tiheä metsäisen seudun vuorien huiput ovat lähes aina verhoittuneet pilviin ja sumuun. Rinteitä pitkin kiemurtelee ristiin ja rastiin polkuja, jotka tarjoavat mahtavia näköaloja. Vastakohtana aurinkoisiin kallioihin meren läheisyydessä, saaren sisäosien vuoret keräävät pasaatituulten kosteuden ja siitä muodostuu viidakkoilmasto, jossa ilma on viileämpää ja kasvillisuus on runsasta. Näiden kahden luonnon äärimäisyyden välissä on valtavan runsas kasvusto, jossa on viljelty maata vuosisatojen ajan esim. erilaisia hedelmiä, varsinkin banaaneja.
Teneriffa on Kanariansaarten suurin saari, siellä asuu noin 852.945 asukasta. Pääkaupungin nimi on Santa Cruz de Tenerife. Saarella on koko Espanjan korkein vuori, 3 718 metrin korkeuteen yltävä Pico de Teide, se on maailman komanneksi suurin tulivuori. Saari jakautuu kahteen osaan, kuivaan eteläosaan ja kosteampaan vihreään pohjoisosaan.
Turismi on yleisempä saaren lämpimällä eteläpuolella ja siellä on enemmän kehittyneitä turisti-kohteita, joista voidaan mainita ainakin Playa de las Americas ja Los Cristianos. Viimeaikoina on myös Playa de las Americasin pohjoiselle puolelle muodostunut uusia kohteita mm.pieni La Caleta alue.
Vehreämmässä pohjoisosassa turismi on keskittynyt pääosin Puerto de la Cruz:iin. Kaupunki on säilyttänyt vanhan satamakaupungin charmin, johon on tullut lisänä pohjoiseurooppalaisia vaikutteita. 1960-luvun turismin kasvu toi kaupungin kotoisuuteen kosmopoliittisen tunnelman, joka viehättää erityisesti varttuneimpia matkailijoita.
Gran Canaria on kolmanneksi suurin Kanariansaarista. Saarta kutsutaan usein mikro-mannermaaksi johtuen sen vaihtelevasta ilmastosta ja maisemasta. Gran Canaria jakautuu selvästi vehreämpään, viileämpään pohjoisosaan ja kuivaan eteläosaan, jossa ei ole paljon kasvillisuutta. Saari on UNESCO suojelukohde. Itä-rannikko on tasangoa ja sieltä löytyy monia rantoja, läntinen rannikko on kumpuileva ja kallioinen.
Turistit kerääntyvät aurinkoiseen etelä-osaan, josta löytyy suuri lintupuisto, Palmitos Park, toinen matkailukohde on Maspalomasin majakka. Maspalomasin ranta on tunnettu kaikkialla maailmassa keitaistaan ja hiekkaisista rannoistaan . Enemmän länteen päin on Puert Rico ja Puerto de Mogán, jota kutsutaan Pikku Venetsiaksi sen monien kanavien takia.
Agüimesin kaupunki itäpuolella on huolella restauroitu ja säilytetty. Alueella on myös parhaiten säïlyneitä luola-taloja ja jopa kirkko, joka rakennettu kallion sisään. Vierailijat voivat nauttia ateriasta luola-ravintolassa.
Pääkaupunki on Las Palmas, eloisa ja tunnettu vuotuisesta karnevaalistaan, sen ranta – Las Canteras – on aivan kaupungin sydämessä
Lanzarote on Kanariansaarten pohjoisin ja neljänneksi suurin. Saari on UNESCOn suojelukohde tulivuoriensa takia. Kuunmaisema antaa saarelle eksotiikkaa. Koko kasvusto on istutettua ja ihmisiä on vähän, tuntuu kuin siellä ei olisi ollenkaan kaupunkeja, vain pikku kyliä. Saari on täydellinen paikka rentoutumiseen, huvittelukohteita on , mutta vain rajoitetulla alueella.
Pääkaupunki, Arrecife on keskellä itä-rannikoa, kaupungin juhlapäivää 25 elokuuta vietetään musiikkiesityksin, ilotulituksin ja kamelikulkuein...
Fuerteventura on toiseksi suurin saariryhmästä ja sai alkunsa tulivuorenpurkauksen seurauksena noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Sen ilmaston takia sitä kutsutaan ikuisen kevään saareksi ja sen nimi kääntyy suomeksi, ”voimakas tuuli”. Kun saarta kohtaa hiekkamyrsky, jota kutsutaan ”scirocco” , Saharan aavikolta tuulee hienoa hiekkaa niin, että lämpötila nousee noin kymmenellä asteella ja näkyvyys laskee pariin sataan metriin. Tuuli tuo myös mukanansa sirkkoja afrikasta, paikalliset kutsuvat ilmiötä ”Calimaksi”.
Kesän pasaatituulet ja atlantin aallot houkuttelevat purjelautailijoita vuoden ympäri. Myös purjehtijoita, sukeltajia, vesihiihtäjiä ja urheilukalastajia on runsaasti. Saaren sisäosan laavamaisemiin tutustuu parhaiten nelivetoisen auton kanssa tai miksi ei myös moottoripyörällä.
La Graciosa on osa Chinijon saaristoa, se on lunnonsuojelualue. Sen merkittävin kaupunki on saaren kaakkoisosassa, samoin satama. Sen pinta-ala on 27 km² ja asukasluku noin 600.
